Sammio
Haku
Kaupallinen yhteistyö

Rakenteet este toimivalle sydänpotilaan jatkohoidolle

Uuden sydänkohtauksen ehkäisyyn kannattaisi panostaa nykyistä enemmän. Potilaan motivoinnin lisäksi tarvitaan muutosta terveydenhuollon rakenteissa – infarktista toipuvan potilaan hoitopolku pitää saada yhtenäiseksi.

Mikon rintaa puristaa, ja käsi tuntuu puutuvan. Hän soittaa hätäkeskukseen. Puolitoista tuntia myöhemmin Mikon sydäntä huoltavassa sepelvaltimossa ollut tukos on avattu, ja tukkeutuneeseen kohtaan on asennettu suonen auki pitävä stentti. Mikko siirretään sairaalan vuodeosastolle. Siellä sairaanhoitaja kertoo Mikolle, mitä tapahtui ja miten ja miksi hänen kannattaa parantaa elintapojaan. Keskimäärin 2,6 vuorokauden kuluttua Mikko lähtee kotiin hämmentyneenä kokemastaan ja kuulemastaan mutta huojentuneena saamastaan hoidosta. Kotiinviemisiksi hän saa reseptin kuudelle lääkkeelle.

Tähän saakka tämä tarina mukailee totuutta. Tästä eteenpäin juttu on kuvitelmaa suurimmassa osassa tämän päivän Suomea.

Muutaman päivän kuluttua Mikko saa tekstiviestitse kalenterikutsun omalle terveysasemalleen verikokeisiin ja tapaamaan sydänhoitajaa. Mikko voi paremmin eikä edes halua ajatella sitä, mitä on tapahtunut. Hän saapuu kuitenkin vastaanotolle. Sydänhoitaja käy Mikon kanssa rauhassa läpi asiat, joista sairaanhoitaja puhui jo vuodeosastolla, ja Mikko alkaa pikkuhiljaa ymmärtää olevansa kroonisesti sairas. Hän sitoutuu elintapamuutoksiin ja lääkehoitoon, osallistuu sydänkuntoutusohjelmaan ja käy säännöllisesti seurannassa omalla terveysasemallaan. Seuranta lisää Mikon motivaatiota itsestään huolehtimiseen ja mahdollistaa esimerkiksi lääkehoidon tehostamisen tarvittaessa. Ensimmäinen sydäninfarkti jää myös viimeiseksi, ja sen aiheuttanut sepelvaltimotauti pysyy kurissa Mikon elämän loppuun asti.

Miksi Mikko on vaarassa saada uuden sydäninfarktin?

Miksi vain ensimmäinen osa tarinasta on totta, vaikka toinenkaan ei kuulosta lainkaan keksityltä?

Syy on rakenteissa. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä on kuilu, joka potilaan pitäisi itse osata ylittää. Valitettavan monelta mikolta se jää tekemättä. Pallolaajennus on poistanut rintakivut, olo on terve. Lääkkeitä ei tekisi mieli syödä, ja tupakasta on niin kovin vaikea luopua. Sairaalassa sanottiin jotain seurannasta, mutta kutsua ei vaan kuulu, joten ennen pitkää asia unohtuu. Matka kohti terveempää elämää tyssää pahimmassa tapauksessa jo ennen apteekkia: lähes joka neljäs sydäninfarktipotilas jättää reseptilääkkeensä hakematta. Syynä ei taatusti ole pelkkä lääkevastaisuus, vaan taustalla on paljon tiedon ja ymmärryksen puutetta.

Mitä tästä sitten seuraa? Aivan liian usein seurauksena on uusi sydäninfarkti.

Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välisen kuilun ylittämistä helpottavan sillan rakentamiseen tarvitaan moniammatillista yhteistyötä ja sujuvaa viestintää eri kanavia monipuolisesti käyttäen. Mutta ennen kaikkea tarvitaan selkeitä rooleja ja resursseja – esimerkiksi sydänhoitajia perusterveydenhuoltoon. Potilaalle tulisi jo sairaalassa antaa selkeä ohjeistus jatkosta. Se voisi olla oman terveysaseman sydänhoitajan nimi ja puhelinnumero sekä ponteva kehotus ottaa tähän yhteyttä heti kotiutumisen jälkeen.

Sydänhoitaja tukee potilasta hoitoon ja elintapamuutoksiin sitoutumisessa ja osaa sekä arvioida mahdollisen hoidon tehostamisen tarpeen että ohjata potilaan lääkärin vastaanotolle, jos tilanne sitä vaatii. Vastaanotolla myös rakennetaan sydänkuntoutumisen suunnitelma yksilön voimavarat, motivaatio ja toiveet huomioiden. Parhaassa tapauksessa sydänhoitaja kulkee potilaan vierellä pitkään, ensin tiiviimmin ja sitten vuosittaisilla käynneillä.

Hoitopolkua kehittämällä ja kuntoukseen panostamalla ehkäistään uudet infarktit

Ruotsissa hoitajavetoisesta sydänkuntoutuksesta on saatu erinomaisia tuloksia. Länsinaapurissa on käytössä myös laaturekisteri, joka panee sydänpotilaita hoitavat sairaalat vuosittain paremmuusjärjestykseen. Tervehenkinen kilpailuasetelma kannustaa terveydenhuollon yksiköitä panostamaan sekundaaripreventioon.

Eikä pidä unohtaa myöskään Mikkoa. Jos potilaat otetaan mukaan kehittämään hoitopolkuja, niistä tulee todennäköisemmin sellaisia, joilla potilaat myös pysyvät. Suora kalenterikutsu sydänhoitajan vastaanotolle saattaa vielä tässä vaiheessa terveydenhuollon digitalisaatiota olla liikaa toivottu, mutta lisää elinvuosia toivovia sydänpotilaita ei luulisi olevan kovin vaikea löytää ilmankin.

Lopuksi hyvät uutiset: sydänpotilaiden hoitopolkuja kehitetään jo monin paikoin eri puolilla Suomea. Jos kehitystyössä onnistutaan ja rako rakenteissa saadaan kurottua umpeen, Mikon tarinalla saattaa tulevaisuudessa olla oikeastikin onnellinen loppu.

Kirjoittajat:

Timo Seppälä, yhteiskuntasuhdejohtaja, Amgen
Saija Silvola, lääketieteellinen johtaja, Amgen

--

FIN-C-NPS-0519-075319-0519

Logo: Amgen

Amgen

Amgen on bioteknologiaan erikoistunut lääkeyritys ja terveydenhuollon ratkaisuja kehittävä palveluyritys. Tuotamme terveyttä kehittämällä edistyksellisiä biologisiin lääkkeisiin perustuvia hoitoja ja luomalla uudenlaisia palveluita ja yhteistyömalleja niiden tueksi.

Tahdomme haastaa terveydenhuollon ja lääkealan ammattilaisia ja toimijoita ajattelemaan asioita uudella tavalla ja löytämään yhdessä uusia, entistä fiksumpia toimintatapoja.

Tiivistimme visiomme tulevaisuuden terveydenhuollosta yhdeksään teesiin. Tutustu ja pohdi, oletko kanssamme samoilla linjoilla.

Amgenin yhdeksän teesiä tulevaisuuden terveydenhuollosta. 

Katso kaikki sisällöt »