Yksilöllinen syövänhoito tarkoittaa potilaalle parhaimmillaan mahdollisimman tehokasta hoitoa mahdollisimman vähin sivuvaikutuksin. Geenitutkimus tuo jatkuvasti uusia mahdollisuuksia syövänhoidon kehittämiseen, sanoo Docrates Syöpäsairaalan johtava ylilääkäri Tom Wiklund.

Yksilöllisyys on ollut hoitoa määrittävä tekijä Docrates Syöpäsairaalassa sen perustamisesta lähtien.

– Sairaala ja sen prosessit on kehitetty potilaan lähtökohdista ja tukemaan potilasta sen sijaan, että potilaan pitäisi sopeutua sairaalan prosesseihin, Tom Wiklund kertoo.

Wiklundille yksilöllinen hoito tarkoittaa ihmisläheisyyttä – sitä, että potilaan toiveet ja arvot huomioidaan ja että sopivimmasta hoidosta neuvotellaan yhdessä potilaan kanssa.

– Kun potilas on itse mukana hoitopäätöksen tekemisessä, hän myös sitoutuu hoitoihin.

Henkilökohtaisuuden lisäksi yksilöllisessä hoitopolussa korostuu hoidon nopeus. Docrateen mallissa odotusaikoja pyritään vähentämään hoitopolun jokaisessa vaiheessa.

– Asiakaslupauksemme on, että potilas pääsee syöpätautien erikoislääkärin vastaanotolle muutaman päivän kuluessa ajanvarauksesta. Sen jälkeen tehdään tarvittavat lisätutkimukset, ja syövän hoito päästään aloittamaan viikon kuluttua ensimmäisestä vastaanotosta.

Mahdollisimman tehokasta hoitoa – ja vähemmän pelkoa

Nopea hoitoonpääsy voi tarkoittaa ennusteen paranemista, mutta myös esimerkiksi sitä, että potilaan hoidot ovat kevyemmät. Tietyissä tilanteissa joiltakin hoidoilta voidaan jopa kokonaan välttyä.

Yksilöllinen syövänhoito tarkoittaa Wiklundin mukaan parhaimmillaan sitä, että potilas saa mahdollisimman tehokasta hoitoa mahdollisimman vähin sivuvaikutuksin.

– Yksilöllisellä hoidolla päästään parhaimmassa tapauksessa parempaan terveyteen ja parempaan potilastyytyväisyyteen. Lisäksi syöpäsairaus ja syövän hoito kokemuksena voi olla vähemmän pelottava.

Geenitutkimuksella tarkempaa tietoa hoitovalintojen tueksi

Yksi esimerkki yksilöllisessä syövänhoidossa hyödynnettävistä tutkimusmenetelmistä on geenitestaus – joko syöpään sairastuneen potilaan perimän tai itse syöpäkasvaimen perimän tutkiminen.

Syöpäkasvaimen geenitestauksella pyritään tarkemmin luonnehtimaan potilaan syövän ominaispiirteitä. Näin voidaan saada tarkempi käsitys siitä, miten juuri kyseistä syöpää tulisi hoitaa tai mikä olisi sopivin lääke. Toisaalta voidaan myös todeta, että jokin hoito olisi turha.

– Geenitutkimuksella voidaan esimerkiksi huomata kasvaimessa muutoksia, joihin on olemassa hyvä täsmälääkitys, tai sitten arvioida syövän herkkyyttä tietyille hoidoille. Esimerkiksi rintasyöpää sairastavan potilaan kohdalla voi olla mahdollista määrittää, tarvitseeko potilas leikkauksen jälkeen solusalpaajia vai ei, Wiklund kertoo.

Geenitestausta hyödynnetään tapauskohtaisesti silloin, kun sillä arvioidaan olevan merkitystä hoitovalintojen kannalta. Laaja testaus tulee usein kyseeseen esimerkiksi silloin, kun potilaalla on harvinainen syöpä, johon ei ole olemassa hyviä standardilääkityksiä. Tällöin geenitutkimuksen avulla voidaan etsiä sopivia täsmähoitoja.

Toisaalta geenitestauksen avulla voidaan myös etsiä kasvaimen perimästä juuri tiettyjä tiedettyjä muutoksia. Tällöin hoito määräytyy sen perusteella, löydetäänkö poikkeavuutta vai ei.

Tulevaisuudessa syövän voi diagnosoida verestä

Seuraavaksi syövän hoitoa tulevat mullistamaan geenitutkimukset, joissa syövän geenejä ei tutkita syöpäkasvaimesta vaan vereen irronneista kasvaimen perimätiedoista. Verinäytteistä tehtävät geenitutkimukset muuttavat syövän diagnosointia ja hoitoa jo lähitulevaisuudessa.

– Tulevaisuudessa syöpädiagnooseja todennäköisesti tehdään verinäytteistä. Myös hoitopäätöksiä esimerkiksi leikkauksen jälkeen tullaan tekemään sen perusteella, onko syöpäperimää veressä vai ei.

Wiklundin mukaan geenitutkimuksen avulla voidaan oppia jatkuvasti lisää syövän hoidon kehittämisestä.

– Kehityksessä ei ole kyse pelkästään siitä, että tulisi jatkuvasti uusia hoitoja ja lääkkeitä, vaan myös siitä, että opimme kohdentamaan olemassa olevia lääkkeitä aiempaa paremmin.

ONCO-1241748-0000 12/2017