Kirjoittelen tätä blogia Suomen maailmanmestaruustunnelmissa, jota sopiikin hehkutella. Täysin ennakko-odotusten vastaisesti otimme jääkiekon maailmanmestaruuden tuntemattomalla ja kokemattomalla porukalla, joka ymmärsi joukkuepelin syvimmän olemuksen ja pelasi toisilleen. Huikea suoritus!

Kirjoitan tätä myös vaistomaisesti me-muodossa, vaikka henkilökohtainen panokseni tuoreeseen maailmanmestaruuteen tai jääkiekkokulttuuriimme ylipäätään taitaa olla lähinnä edustaa ”markkinaa” omalta pieneltä osaltani. Me teimme sen ja me koemme tehneemme sen – huumaava tunne.

Ei ole kuin muutama kuukausi siitä, kun koin samanlaista ylpeyden tunnetta (huom! jälleen ilman omaa panosta) FinnGenin julkistaessa laajan yhteistyönsä useiden globaalien lääkejättien kanssa, mukaan lukien myös oman työnantajani. Pienen Suomen onnistui saavuttaa ”epätodennäköinen” ja kerätä kymmenien miljoonien eurojen rahoitus ulkomailta hankkeeseen, jolla on suuri lääketieteellinen ja kaupallinen arvo ja joka on ilmeisesti fiksuinta toteuttaa Suomessa.

Kilpailijoita maailmalla kyllä riittää ja ne on varmasti arvioitu. FinnGen on oikeastaan ensimmäisenä osoittanut, kuinka Suomeen voi virrata huomattavia investointeja globaaleilta lääkeyhtiöiltä. Nyt toivon hartaasti, ettemme suomalaisina lankea sen paremmin omahyväisyyteen kuin itsekkyyteenkään vaan ajattelemme kokonaisuutta ja hankkeen parasta. Se tarkoittaa todennäköisesti ennakkoluulotonta yhteistyötä myös ulkomaisten biopankkien kanssa.

Lääkekehitystyö on varsin kallista ja riskialtista toimintaa. Yhtiöt voivat FinnGenin kautta päästä aiempaa paremmin uusien tautimekanismien ja lääkekehityksen kohteiden äärelle. Uskon, että nyt nähty investointi on tässä mielessä vasta alkua.

SAFI.SA.19.05.0261